Saariston helmiä

Aurinkoisena helatorstaiaamuna päätin kurvailla Paraisille ja Nauvoon. Paraisilla, melko lähellä lauttarantaa on Lenholman luonnonsuojelualue, jossa on yksi Suomen suurimmista tammimetsistä. Tätä suurempi tammimetsä löytyy ilmeisesti vain Ruissalosta. Alueella kulkee noin kahden kilometrin mittainen luontopolku, mutta polun toinen puolisko olisi vaatinut jalkineiksi kumisaappaita, joten kävelin samaa reittiä takaisin. Niemen kärjessä on lintutorni, josta aukeaa näkymä pienelle lahdelle. Oli vaikuttava näky, kun kaksi joutsenta laskeutui taustanaan tumma metsä. Myös sääksi leijaili hetken aikaa lahden yllä.

Joutsenten laskeutuminen

Matka jatkui kohti Nauvoa, mutta en ollut ottanut huomioon pyhäpäivän mökkeilijäliikennettä, jota oli yllättävän paljon. Odotusaika sujui kuitenkin leppoisasti ja ajo-ohjeita vielä tarkistellen. Olin nähnyt useassa eri blogissa kuvia Nauvon Kaasivuoresta ja olihan niitä maisemia päästävä katsomaan paikan päälle. (HUOM! Luontopolkumerkinnät on sittemmin poistettu ja pysäköinti seuraavaksi mainitussa paikassa ei ole enää mahdollista.)

Löysin ajo-ohjeen, jonka mukaan parkkipaikka olisi noin kolmen kilometrin päässä lauttarannasta. Kaasivuori sijaitsee Paraisilta päin ajaessa tien oikealla puolella, joten oletin parkkipaikan löytyvän samalta puolelta. Pian edessä oli pari suljettua porttia, joten oli tehtävä u-käännös ja tutkittava ohjeita vielä tarkemmin. Selvisi, että parkkipaikka on pikkuisen kauempana toisella puolella tietä ja tämän jälkeen sinne olikin helppo löytää. Pysäköintialue on melko kumpuista kalliota, joten ihan matalan auton kanssa sinne ei kannata yrittää. Alueella on myös vanha mäkihyppytorni, joka näytti jännittävältä; sen perusteella on myös helppo löytää oikea paikka.

Polku kohti Kaasivuorta löytyy, kun ylittää maantien ja kävelee jonkin matkaa takaisin tulosuuntaan. Polun alku on merkitty kyltillä ja siitä lähtevät opastukset kohti 4,4 km mittaista rengasreittiä. Jonkinlaisesta kartasta ei ole ainakaan haittaa, sillä ainakin itse jouduin pariin otteeseen varmistamaan suunnan.

Lampi metsässä.

Vuorelle kipuaminen oli suhteellisen vaivatonta ja ylhäällä odotti upea saaristonäkymä. Kaasivuori kohoaa yli 64 metriä merenpinnan yläpuolelle ja se on lähialueen korkein kohta. Meri näkyy lähes joka suunnalla ja upeat, kallioiset saaret rytmittävät maisemaa. Näiden näkymien vuoksi kannatti ehdottomasti hiukan ajella.

Komeat, jyrkät kalliorannat.

Meri, saari ja saaren takana meri.

Lautta Paraisten puolella 400 mm telellä kuvattuna.

Mahlion tornivuorella

10-tien varrelta Liedosta löytyy Mahlion Tornivuori, jonka korkeus on 87,4 metriä merenpinnasta. Myös sen laella oleva torni on mukavan korkea ja sen ylimmistä kerroksista näkee esteettömästi joka suuntaan. Maisemat olivat kyllä mahtavat. Täällä on myös nuotiopaikka ja laavu.

Lisää kuvia https://kjkuvat.1g.fi/kuvat/Luontokuvat/2020/lieto_tornivuori_18052020/

Tornissa on viisi kerrosta.

Maisemien katselu on mukavaa huonollakin säällä.

Korppi.

Jonkin verran piti zoomata, ennen kuin Turun Tuomiokirkon torni näkyi.

400.0 mm

Nousiaisten Sudenpolulla

Nousiaisten Sudenpolun voi kulkea joko 5,5 km tai 8,5 km pituisena. Koska mukana oli pienempää väkeä, oli syytä valita vähän lyhyempi reitti. Luontopolulle pääsee Paijulan koulun läheltä ja lähdimme kartalla näkyvän nuolen osoittamaan suuntaan. Reittiä oli jouduttu siirtämään luultavasti metsätöiden vuoksi, mutta se oli pääosin ihan hyvin merkitty; parissa kohdassa kuitenkin varmistettiin oikea suunta kartasta. Vasta retken loppupuolella löysimme kyltin, jossa luki Sudenpolku, joten olisikohan reitti kuitenkin kuulunut aloittaa toisesta suunnasta? Tämä ei tietenkään menoa haitannut.

Sudenpolun kartta

Lisää kuvia https://kjkuvat.1g.fi/kuvat/Luontokuvat/2020/sudenpolku_12052020/


Ensin kuljettiin pienen metsän läpi ja peltojen välistä, sen jälkeen hakkuuaukean poikki.

Hakkuuaukean jälkeen kiipesimme kalliolle, josta löytyi pieni, melko kirkasvetinen lampi.

Matka jatkui kohti Kokkovuoren huippua. Huipulta näkyi hyvin moneen suuntaan.

Taukoseuraksi saatiin leppäkerttuja, joita olikin yllättävän paljon.

Metsän värejä.

Matka jatkui kosteamman alueen läpi, jossa pitkospuut olivat monin paikoin lahonneet.

Paluumatkalla löydettiin opastekylttikin.

Kalliolta takaisin metsään.

Sudenpolku oli oikein mukava reitti, joka tulee varmasti kuljettua uudelleenkin.

Lisää vuoria

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan (vuorta edemmäs...vuorelle?) löytääkseen mukavia paikkoja. Jostain syystä viime aikoina on tullut käytyä vuorilla. Esimerkiksi nämä seuraavat vuoret eli Pulkkavuori ja Nunnavuori Turussa, Sauhuvuori Kaarinassa ja Kuuanvuori Raisiossa mahdollistavat helppoja parin tunnin luontoretkiä, vaikka luonnossa kyllä viihtyy kauemminkin. Turun suunnalta katsoessa vähän kauempana sijaitsevat Pärkänvuori Uudessakaupungissa ja Kokonvuori Taivassalossa, hienoja paikkoja nämäkin.

Pulkkavuori, Turku

Pulkkavuori sijaitsee Ilpoisissa, Turussa. Jyrkänteelle pääsee mukavasti kävelemään melko tasaista maastoa pitkin ja kaiketi helpoiten sinne pääsee seuraten Jaakkimankadun päästä lähtevää polkua. Vaikka olin nähnyt jyrkänteen monesti ajaessani sen ohi, näköala yllätti. Vuorelta näkee niin Rauvolanlahdelle kuin Peltolan siirtolapuutarhaankin.

https://kjkuvat.1g.fi/kuvat/Luontokuvat/2020/pulkkavuori_04052020/

Jyrkänteeltä näkyy moneen suuntaan, esimerkiksi Rauvolanlahdelle.

Peltolan siirtolapuutarha, horisontissa näkyy Pääskyvuoren linkkitorni.

Koivulan/Katariinan taloja.

Pulkkavuori Rauvolanlahdelta kuvattuna.

Nunnavuori, Turku

Runosmäen kaupunginosassa sijaitseva Nunnavuori kohoaa 63 metriä merenpinnan yläpuolelle ja  sieltä on ilmeisesti myös hyvät näköalat, mutta tällä kertaa tuli tutustuttua vain pirunpeltoon.

https://kjkuvat.1g.fi/kuvat/Luontokuvat/2020/nunnavuori_05052020/

Nunnavuoren pirunpelto

Sauhuvuori, Kaarina

Kaarinan Sauhuvuorella ei ole mahtavia näköaloja, sillä puut peittävät suurimman osan näkymästä. Paikka oli ehkä juuri sen vuoksi mukavan rauhallinen.

Aloitin matkan Rauvolanlahdelta, kävelin pitkospuita pitkin lintutornille ja siitä Vaarniemeen, josta lähti polku kohti Sauhuvuorta. Vaarniemen näkötorni on myös kiipeämisen arvoinen paikka, sillä sen laella olevasta näkötornista on kivat näkymät. Matkaa tuli yhteen suuntaan kuutisen kilometriä. Bussilla kulkiessa on kivaa, ettei ole pakko kävellä rengasreittiä, vaan voi fiiliksen mukaan kävellä paikasta A paikkaan B.

https://kjkuvat.1g.fi/kuvat/Luontokuvat/2020/rauvolanlahti_sauhuvuori_09052020/

Polku.

Paikallista väkeä, västäräkki.

Kivikasa huipulla.

Kiipeämistä.

Pärkänvuori, Uusikaupunki

Pärkänvuori sijaitsee Postitien varrella Lokalahdella, Uudessakaupungissa. Kallioilla on korkeutta paikoitellen 30 metriä ja ne ovat vaikuttavan näköisiä niin ylhäältä kuin alhaaltakin katsottuna. Metsän ja kallioiden välissä on jotenkin mystinen tunnelma. Täällä on myös luolia, jotka jäivät tällä kertaa löytämättä. Polkuja ei ole merkitty ja kallioilla on syytä katsoa tarkkaan, mihin astuu.

https://kjkuvat.1g.fi/kuvat/Luontokuvat/2020/parkanvuori_06052020/

Siirtolohkareen ja kallion välissä.

Jyrkänteellä.

Kallioiden kasvillisuutta.

Kokonvuori, Taivassalo

Kokonvuori sijaitsee Taivassalossa ja kohoaa 42 metrin korkeuteen. Melko uudesta näkötornista on huikeat näkymät joka suuntaan.

https://kjkuvat.1g.fi/kuvat/Luontokuvat/2020/kokonvuori_06052020/

Käenkaali eli ketunleipä kukkii.

 Kuuanvuori, Raisio

Kuuanvuoria on tässä maakunnassa useampia, mm. Uudessakaupungissa ja Nousiaisissa. Tämä Kuuanvuori on kuitenkin Raisiossa ja sinne pääsee Kerttulan liikuntakeskukselta. Kerttulan luontopolun pituus on kaupungin sivujen mukaan 3,3 km, mutta koska vanhasta muistista kävelin väärälle kukkulalle ja muutenkin kuljin omia reittejäni, matkaa tuli kuusi kilometriä. Luontopolku on hyvin merkitty ja kyltit uusittu sen jälkeen, kun olen käynyt siellä edellisen kerran joskus vuosituhannen vaihteessa.

Kuuanvuorella on aiemmin ollut pieni näkötorni, mutta se on sittemmin purettu. Paikka on siitä merkittävä, että siellä on ollut vuonna 1854 eli Krimin sodan aikana rakennettu optinen lennätin, viestienvälitysjärjestelmä. Näkötornin puuttumisen vuoksi lähempänä tehtaita olevalta kukkulalta on laajemmat näkymät ympäristöön.

https://kjkuvat.1g.fi/kuvat/Luontokuvat/2020/kuuanvuori_10052020/ 

Näkötornin jäänteillä.

Raision tehtaat. Ei ehkä kaunein näky, mutta olennaisesti Raisioon kuuluva asia.

Peltomaisemaa.

Meyerin nosturit.

Hierkonpolku ja Rihtniemi

Pyhärannan Hierkonpolku on melko uusi luontopolku entisellä puolustusvoimien harjoitusalueella. Polku kulkee edestakaisen matkan lähellä rantaa (vaihtelua saa kulkemalla toiseen suuntaan tietä pitkin) ja sen pituutta on helppo säädellä fiiliksen mukaan, sillä alueelta löytyy kolme eri parkkipaikkaa. Laavujakin on kaksi.

Monen tuulisen ja sateisenkin päivän jälkeen tänään oli mukavan lämmintä, eikä edes rannalla juurikaan tuullut. Maisemat noiden niemien kärjissä ovat ihan mahtavia.

https://kjkuvat.1g.fi/kuvat/Luontokuvat/2020/pyharanta_03052020/

Puiden takana siintää meri.

Rantakivikkoa Kyyhkärännokassa.

Hauskoja pilviä.

Uusi tuttavuus, vihervarpunen.

Kalalokki

Naurulokki

Kalatiira

Kyhmyjoutsen

Rihtniemen lintutorni/-lava löytyy loputtomantuntuisen, kapean (joskin asvaltoidun) tien loppupäästä ja nyt toisella käyntikerralla sieltä löytyi myös korkeampi näkötorni. Ties mitä muuta sieltä voi vielä löytyä! Kartta kertoi, että horisontissa näkyvä majakannäköinen rakennus on Santakarin pooki.

Santakarin pooki

Auringonlaskun aikaan pari vuotta sitten.

Harmaahaikara lensi pari kertaa ohi.

Aavan meren tuolla puolen / jossakin on maa. Ruotsi.